Kaikilla Väreillä!

Tahdon elämäni olevan täynnä värejä, kaikkia sävyjä. Ei ainoastaan mustaa ja valkoista tai kirkkaita värejä.

Myös tummia ja syviä.

Tahdon elämäni olevani täynnä kaikenlaisia tunteita ja kokemuksia. Ei ainoastaan kevyitä ja helppoja.

Vaan myös sellasia, jotka saavat ymmärtämään elämän syvyyttä ja hyvyyttä.

Tahdon elämäni olevan täynnä seikkailuja, kokemuksia, yllättäviä käänteitä.

Joskus suunniteltua ja harkittuja päätöksiä.

Toisinaan päätöntä menoa ja hyppyjä tuntemattomaan.

Tahdon elämäni olevan täynnä kohtaamisia.

Ymmärtääkseni erilaisuutta ja

elämän monimuotoisuutta,

lukuisia mahdollisuuksia elää ja kokea.

Luoda.

Oppia.

Tahdon elämäni olevan minun näköistä. 

Kun käännyn katsomaan taakseni, näen siinä itseni, oman käden jälkeni.

Tahdon, että elämässäni näkyy myös jälkiä muista. 

Heistä, jotka ovat olleet minulle merkittäviä.

Koskettaneet läheltä tai kaukaa.

Pienesti ja suuresti.

Hetken.

Vuosia.

Maalanneet heidän omilla väreillään kohtia teokseeni.

Elämääni.

Sadepäivän iloja

Aurinkoiset päivät menivät minulta sivun suun. Vietin kolme työntäyteistä päivää sisällä ja tänään vapaapäivän koittaessa sade ropsuttelikin ikkunoissa. Joskus sadepäivät ovat ihania, erityisesti kesällä. 

Tämä sateinen päivä alkoi aamiaisella ystävän kanssa ja voisiko parempaa aloitusta ollakaan.

Aamiaisen jälkeen nautiskelin hetken kaupungin tunnelmasta ja kävin ruokakaupassa, koska ei ollut pakko. Inhoan sitä, kun on pakko käydä kaupassa. Silloin harvemmin jaksaa keskittyä mihinkään muuhun, kuin siihen että kaikki tarpeellinen löytää ostoskoriin.

Tällä kertaa tutkiskelin rauhassa ja tein uusia löytöjä. Enkä tainnut turhautua kertaakaan törttöileviin kärryntyöntäjiin tai hitaasti etenevään kassajonoon. Ehkä.

Usein monen kiireisen päivän jälkeen on vaikea pysähtyä. On ihanaa, kun ei ole pakko tehdä yhtään mitään ja silti sitä miettii jatkuvasti, mitä tekisi seuraavaksi. 

Kotiinpalattuani istahdin sohvalle teekupposen kanssa. Olin istunut siinä ehkä hetken, kun päässäni alkoi jo raksuttaa mieletön verkosto kaikesta mahdollisesta, mitä voisin kotona tehdä. Katselin siinä huvittuneena ajatuksenjuoksuani: ehdin pestä ikkunat, pyöräyttää pesukoneen käyntiin, siivota eteisen kaapin, ilmoittautua kurssille, tiskata, kirjoittaa pari sähköpostia, soittaa pianoa ja niin edelleen..

Visusti pitäydyin sohvalla ja päätin, etten varmasti tee yhtään mitään. Aikani ihmettelin ja oleilin. Koirani mielestä se on tylsää. Ja sellaiset hetket on otollisimpia kiinnittää huomoni ja haastaa leikkiin. Näkisittepä sen katseen aamuisin kun joogaan. Kiinteästi tuijottava silmäpari seuraa sohvanurkasta harjoitukseni alusta loppuun. Pään päällä jättikokoinen kysymysmerkki 'mitä sä teet?'.

Tai ehkä se painaa mieleensä kaikki liikkeet ja joogailee salaa päivisin, kun en ole paikalla. Kuka tietää.

Tekemättömyyden lisäksi katsoin elokuvan, joka oli odottanut hyllyssä pitkään. Hyvä ja leppoisa, juuri sopiva tälläiseen päivään.

Nyt odotan, että ilta etenee ja pääsen pian pujahtamaan uusiin, vastapestyihin lakanoihin, jotka tarttuivat tänään matkaani.

Makoisia unia odotellessa...

Tattari Pancakes

Nämä herkulliset pannarit on tehty tattarijauhoista. Sopii siis niille, jotka eivät voi tai halua käyttää viljatuotteita. Tai niille,  jotka haluavat uusia makuelämyksiä ja vaihtelua. Aineiden mittailussa olen käyttänyt osittain cup-mittaa. Se kuinka paljon 1 cup on desilitroissa, voi tarkistaa vaikka googlettamalla.

Tarvitset:

1 cup tattarijauhoja

1/4 tl ruokasoodaa

2/3 rkl leivinjauhetta

ripaus suolaa

1 rkl luomuhunajaa

1 1/4 cup (raaka)maitoa

1 rkl voita (tai gheetä)

1 luomumuna

Sekoita kulhossa jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola. Sulata voi(ellet käytä gheetä) ja anna sen jäähtyä.

Erottele keltuainen ja valkuainen eri kulhoihin ja sekoita keltuainen, hunajan, voin ja maidon kanssa.

Sekoita neste kuivien aineiden joukkoon kunnes taikina on tasaista. Jos taikina on liian paksua, lisää loraus maitoa. 

Vaahdota valkuainen kuohkeaksi, niin että se ei irtoa kulhosta, vaikka kääntäisit sen ylösalaisin.

Nostele valkuainen varovasti taikinan joukkoon. Älä sekoita liikaa, ettei kuohkeus katoa. Paista ja herkuttele haluamasi lisukkeiden kanssa.

Paistamiseen(ja taikinaan) käytin gheetä sen maun vuoksi. Se on kuitenkin paistamiseen erittäin soveltuva myös siksi, ettei se käryä lainkaan sillä  gheen valmistusvaiheessa maitoproteiinit on poistettu. 

Koska jääkaapista ei löytnyt kermaa, tein sen cashewpähkinöistä. Se on hyvää ja erittäin täyttävää. 

Cashewkermaan tarvitset:

2dl cashewpähkinöitä

1/2 dl vettä

aitoa vaniljaa

Hienonna pähkinät tehosekoittimessa jauheeksi. Lisää vesi ja vanilja, sekoita. Lisää vettä tarpeen mukaan, riippuen siitä millaisen koostumuksen haluat. 

Jos vielä yksi pala. . .

Ystävä kävi kylässä. Syötiin varmaan sata kiloa juustoja ja muutama levy raakasuklaata. Oli siinä salaattiakin. Ja oliiveja. Vyöryin ulos rappukäytävän ovesta yölenkille koiran kanssa. Joku ohikulkija olisi voinut luulla, että olen 7 kuulla raskaana. Siltä ainakin tuntui. 

Kun on pöytä täynnä herkkuja ja hyvää seuraa, kaikki maistuu vielä tuhat kertaa paremmalle. Eikä voi lopettaa. Jossain vaiheessa alkoi omatunto kolkuttaa kun toruin juustoa kerjäävää koiraa. Yritä nyt siinä toiselle selittää miksei saa vielä yhtä palaa ja miten niin se on syönyt jo liikaa, kun itse vetelee toisella kädellä vielä yhden siivun juustoa ja vielä pari palaa suklaata.

Pohdittiin vähän maailman menoja, muisteltiin mennyttä Thaimaan matkaa ja nosteltiin tarot-kortteja. 

Kun lähdin reissuun tämän ystävän kanssa, olimme tunteneet kunnolla vasta puoli vuotta. 

Uskaliasta , sanoivat monet. Mutta meillä on ollut niin syvä yhteys alusta asti, että luotimme siihen. Ja kyllä kannatti. Edelleen hän jaksaa istua kanssani saman pöydän ääressä ja parantaa maailmaa. Kun asuu kuukauden samassa pienessä hotellihuoneessa, väistämättä toinen näkee niin hyvät kuin huonot puolet ja hetket. 

Ja tottakai ärsyynnyimme välillä, mutta sitten otettiin ja annettiin tilaa. Ja se mitä välillämme oli, syveni entisestään. 

Puhuimme sitten syvällisiä tai jotakin pinnallisempaa, tai vaikka olisimme vain hiljaa, yhteys on vahva kaiken aikaa. Aina ei tarvitse sanoja tai tekoja, länsäolo vain riittää.

Kiitos E. xx

Missä Olen Nyt?

Joskus viisi minuuttia voi tuntua 20 minuutilta(niin kuin tänään kahvilan jonossa), toisinaan tuntuu että aika on sormien läpi valuvaa hiekkaa. Se valuu ja valuu, vaikka kuinka yrittäisi pitää siitä kiinni jokaista jyvästä myöten. Sitten on niitä hetkiä, kun toivoo että olisi jo huominen tai ensi viikko. Tai se ihana hetki menneisyydessä, jota ei enää saa takaisin.  Se elää vielä muistoissa kirkkaana, haalistuen kuitenkin päivä päivältä. 

Aika tulee ja menee, niin kuin hyvät ja huonot hetket. Onnelliset, riemukkaat, täydelliset, surulliset. Joskus on vaikea nousta ylös sängystä, toisinaan ei malttaisi edes nukahtaa, kun odottaa jo seuraavaa päivää. Kaiken tämän keskellä on kuitenkin jotain muuttumatonta ja pysyvää. Oma olemuksemme. Elämääni ei olisi ilman minua. Kaikki teot, ajatukset, tunteet ja kohtaamiset heijastuvat elämääni, luovat elämääni. Minun tulisi siis pitää elämästäni hyvää huolta, pitää huolta itsestäni. Elämä ei ole irrallista, ulkopuolista. Se on heijastusta sisäisestä maailmastamme, minusta. Siitä mitä edustan, koen, olen. Se syntyy valinnoista. Kävelenkö tänään kadun vasemmalla vai oikealla puolella. Syönkö lounaan kotona yksin, vai tapaanko ystäväni. Olenko rehellinen itselleni ja muille. Vihaanko jotakin ihmistä loppuelämäni, vai tutkinto vihan takana olevia syvempiä tarpeita ymmärtääkseni paremmin itseäni ja muita. 

Ja mikä tärkeintä, elänkö tässä ja nyt. Voin elää hyvissä muistoissa- tai huonoissa. Se ei kuitenkaan tee minua onnelliseksi tässä hetkessä. Jonkin hyvän kaipaaminen saa oloni tuntumaan vaillinaiseksi nyt. Huonon muisteleminen ei sekään tee oloani paremmaksi, jos teen sitä jatkuvasti päivästä toiseen, vuosien ajan.  Tai miettimällä jotakin tulevaa, ehkä vuosien päässä, sitten joskus. Sekin tekee olon puolikkaaksi. Sitä hetkeä ei vielä ole, ei ehkä koskaan tule. Tai kun se hetki vuosien kuluttua koittaa, sitä voikin huomata ettei enää halua sitä. Muttei ajan kuluessa ehtinyt tarkistaa, mitä syvimmiltään tarvitsee eläen jossakin välitilassa kaiken aikaa. 

 Mistään muusta en voi olla varma kuin siitä, että olen elossa tässä hetkessä, juuri nyt. Tiedän mitä tämä hetki on. Voin tuntea onko tässä hyvä vai huono olla, olenko onnellinen, surullinen. Mitä tarvitsen, mitä en halua. Voin silti muistella tai unelmoida, unohtamatta kuitenkaan sitä, että elämä on nyt, juuri tässä. Tämä hetki, olotila, hengenveto. 

Eväsreppu

Tänä viikonloppuna olen:

 puhunut pitkästä aikaa maratonpuhelun siskon kanssa, syönyt tapaksia hyvässä seurassa, käynyt teatterissa, värjötellyt ratikkapysäkillä jäätävässä vesisateessa,  paljastanut jotain uutta itestäni ystäville, kironnut inhottavaa säätä, saanut yllättäviä kohteliaisuuksia. .

Viettänyt rakkaan ystävän polttareita, syönyt järjettömän määrän hyvää ruokaa, tutustunut uudestaan vanhoihin tuttuihin ja saanut uusia tuttavuuksia, tanssinut jalat kipeiksi ja sydämeni kyllyydestä livebändin tahtiin tunteja, tehnyt morsiustaikoja, nauranut(paljon!), halannut monta ihanaa ihmistä. .

 Nauttinut hitaasta, pitkästä aamusta lueskellen, katsonut minimaratonin Frendejä dvd:ltä, nauttinut puiston penkillä keväturingon lämmöstä kasvoilla ja seuraillut ohikulkevia ihmisiä, tehnyt pitkän kävelyn ihanassa kevätsäässä,nukkunut lokoisat päiväunet, siivonnut vaatekaapin ja löhöillyt sohvalla. .

Ja ennen kaikkea miettinyt sitä, miten ihania ihmisiä ympärilläni on. Mietin sitä usein, miten kiitollinen olen heistä kaikista. Heillä jokaisella on oma, erilainen lusikkansa minun elämänmakuisessa keitoksessani. Monet päätökset, ajatukset, oivallukset ja tärkeät kokemukset ovat syntyneet sen vuoksi, mitä he olemassaolollaan heijastavat minulle. Tänään, tämän huikean viikonlopun jälkeen oli täydellinen olo.  Nautin ja mietin,  miten hyvä on olla tässä hetkessä, tässä päivässä. Tässä elämässä.

Tämä on juuri sitä, minkä vuoksi minä jaksan uskoa unelmiini, elämääni ja itseeni. Ja siihen, että elämä on ja voi olla juuri niin upeaa kuin uskaltaa kuvitella- ja usein vielä paljon, paljon enemmän.

You can be fooled by a beautiful face, never by a Beautiful Heart

Pääsiäinen

' April come she will

When streams are ripe and swelled with rain;

May, she will stay,

Resting in my arms again'

                       

'June, she'll change her tune,

In restless walks she'll prowl the night;

July, she will fly

And give no warning to her flight.'

'August, die she must,

The autumn winds blow chilly and cold;

September I'll remember.

A love once new has now grown old.'

  

  ( Lyrics: April come she will by Simon& Garfunkel)

Wake Up!

          

Don't ask what the world needs. 

Ask what makes you come alive, and go do it. 

Because what the world needs is people who have come alive. 

-Howard Thurman