Aamulla tajuntaani iski mieletön todellisuus: voin tehdä ihan mitä tahansa.
Vaikka käytännössä olen aina tiennyt sen, tänään se iski jotenkin konkreettisesti.
On niin paljon asioita, joita haluan tehdä ja kokea. Miksi keksin jatkuvasti selityksiä, jotka alkavat aina sanoilla sitten, kun, jos, ehkä, mutta..?
Haluan kokea nyt, tässä, tänään. En sitten joskus, tulevaisuudessa.
Olen kuin pieni lapsi keskellä valtavaa karkkikauppaa. Ympärilläni on mieletön määrä lempikarkkejani ja voin valita mitä tahansa, niin paljon kuin haluan.
On uusia makuja, kiehtovia värejä ja koostumksia. Ja voin sekoittaa eri makuja keskenään jos tahdon.
Jonkin aikaa olen toivonut jotakin räjähtävää muutosta. Odotin sitä ulkopuolelta, toivoin että jotakin mullistavaa tapahtuisi.
Kuitenkin kerta toisensa jälkeen olen kokenut saman uudestaan ja uudestaan; ei ole mitään ulkopuolista. Voin odottaa ja odottaa jotakin tapahtuvan. Siihen voi mennä kuukausia, vuosia, ehkä koko elämä.
Tai sitten voin itse muuttaa kaiken. Antaa räjähdyksen tapahtua sisäisessä maailmassani.
Laittaa kierrätykseen kaikki vanhat tavat, ajatukset ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Alkaa luoda uutta.
Minulla on tapana vetäytyä omiin oloihini silloin kun jotakin suurempaa alkaa kehittyä.
Tyyntä myrskyn edellä.
Anna asioiden muhia sisälläni ja kuulostelen erilaisia vaihtoehtoja.
Ja sitten jonakin päivänä läväytän lopputuloksen pöydälle.
Vähän kuin ensi-ilta: esirippu nousee ja yleisö näkee mitä verhon takana on harjoiteltu.
Nautinto piilee siinä, että saan kaikessa rauhassa miettiä omia valintojani sotkematta siihen ulkopuolisia mielipiteitä. Ja kun tunnen olevani valmis, jaan sen muille.
Mutta nyt seuraavaksi iso loikka ulos omalta mukavuusalueelta ja tervetuloa haasteet, seikkailut ja kokemukset.
Tervetuloa uutuus.
NYT.
