Joskus viisi minuuttia voi tuntua 20 minuutilta(niin kuin tänään kahvilan jonossa), toisinaan tuntuu että aika on sormien läpi valuvaa hiekkaa. Se valuu ja valuu, vaikka kuinka yrittäisi pitää siitä kiinni jokaista jyvästä myöten. Sitten on niitä hetkiä, kun toivoo että olisi jo huominen tai ensi viikko. Tai se ihana hetki menneisyydessä, jota ei enää saa takaisin. Se elää vielä muistoissa kirkkaana, haalistuen kuitenkin päivä päivältä.
Aika tulee ja menee, niin kuin hyvät ja huonot hetket. Onnelliset, riemukkaat, täydelliset, surulliset. Joskus on vaikea nousta ylös sängystä, toisinaan ei malttaisi edes nukahtaa, kun odottaa jo seuraavaa päivää. Kaiken tämän keskellä on kuitenkin jotain muuttumatonta ja pysyvää. Oma olemuksemme. Elämääni ei olisi ilman minua. Kaikki teot, ajatukset, tunteet ja kohtaamiset heijastuvat elämääni, luovat elämääni. Minun tulisi siis pitää elämästäni hyvää huolta, pitää huolta itsestäni. Elämä ei ole irrallista, ulkopuolista. Se on heijastusta sisäisestä maailmastamme, minusta. Siitä mitä edustan, koen, olen. Se syntyy valinnoista. Kävelenkö tänään kadun vasemmalla vai oikealla puolella. Syönkö lounaan kotona yksin, vai tapaanko ystäväni. Olenko rehellinen itselleni ja muille. Vihaanko jotakin ihmistä loppuelämäni, vai tutkinto vihan takana olevia syvempiä tarpeita ymmärtääkseni paremmin itseäni ja muita.
Ja mikä tärkeintä, elänkö tässä ja nyt. Voin elää hyvissä muistoissa- tai huonoissa. Se ei kuitenkaan tee minua onnelliseksi tässä hetkessä. Jonkin hyvän kaipaaminen saa oloni tuntumaan vaillinaiseksi nyt. Huonon muisteleminen ei sekään tee oloani paremmaksi, jos teen sitä jatkuvasti päivästä toiseen, vuosien ajan. Tai miettimällä jotakin tulevaa, ehkä vuosien päässä, sitten joskus. Sekin tekee olon puolikkaaksi. Sitä hetkeä ei vielä ole, ei ehkä koskaan tule. Tai kun se hetki vuosien kuluttua koittaa, sitä voikin huomata ettei enää halua sitä. Muttei ajan kuluessa ehtinyt tarkistaa, mitä syvimmiltään tarvitsee eläen jossakin välitilassa kaiken aikaa.
Mistään muusta en voi olla varma kuin siitä, että olen elossa tässä hetkessä, juuri nyt. Tiedän mitä tämä hetki on. Voin tuntea onko tässä hyvä vai huono olla, olenko onnellinen, surullinen. Mitä tarvitsen, mitä en halua. Voin silti muistella tai unelmoida, unohtamatta kuitenkaan sitä, että elämä on nyt, juuri tässä. Tämä hetki, olotila, hengenveto.
No comments:
Post a Comment