Aurinkoiset päivät menivät minulta sivun suun. Vietin kolme työntäyteistä päivää sisällä ja tänään vapaapäivän koittaessa sade ropsuttelikin ikkunoissa. Joskus sadepäivät ovat ihania, erityisesti kesällä.
Tämä sateinen päivä alkoi aamiaisella ystävän kanssa ja voisiko parempaa aloitusta ollakaan.
Aamiaisen jälkeen nautiskelin hetken kaupungin tunnelmasta ja kävin ruokakaupassa, koska ei ollut pakko. Inhoan sitä, kun on pakko käydä kaupassa. Silloin harvemmin jaksaa keskittyä mihinkään muuhun, kuin siihen että kaikki tarpeellinen löytää ostoskoriin.
Tällä kertaa tutkiskelin rauhassa ja tein uusia löytöjä. Enkä tainnut turhautua kertaakaan törttöileviin kärryntyöntäjiin tai hitaasti etenevään kassajonoon. Ehkä.
Usein monen kiireisen päivän jälkeen on vaikea pysähtyä. On ihanaa, kun ei ole pakko tehdä yhtään mitään ja silti sitä miettii jatkuvasti, mitä tekisi seuraavaksi.
Kotiinpalattuani istahdin sohvalle teekupposen kanssa. Olin istunut siinä ehkä hetken, kun päässäni alkoi jo raksuttaa mieletön verkosto kaikesta mahdollisesta, mitä voisin kotona tehdä. Katselin siinä huvittuneena ajatuksenjuoksuani: ehdin pestä ikkunat, pyöräyttää pesukoneen käyntiin, siivota eteisen kaapin, ilmoittautua kurssille, tiskata, kirjoittaa pari sähköpostia, soittaa pianoa ja niin edelleen..
Visusti pitäydyin sohvalla ja päätin, etten varmasti tee yhtään mitään. Aikani ihmettelin ja oleilin. Koirani mielestä se on tylsää. Ja sellaiset hetket on otollisimpia kiinnittää huomoni ja haastaa leikkiin. Näkisittepä sen katseen aamuisin kun joogaan. Kiinteästi tuijottava silmäpari seuraa sohvanurkasta harjoitukseni alusta loppuun. Pään päällä jättikokoinen kysymysmerkki 'mitä sä teet?'.
Tai ehkä se painaa mieleensä kaikki liikkeet ja joogailee salaa päivisin, kun en ole paikalla. Kuka tietää.
Tekemättömyyden lisäksi katsoin elokuvan, joka oli odottanut hyllyssä pitkään. Hyvä ja leppoisa, juuri sopiva tälläiseen päivään.
Nyt odotan, että ilta etenee ja pääsen pian pujahtamaan uusiin, vastapestyihin lakanoihin, jotka tarttuivat tänään matkaani.
Makoisia unia odotellessa...
No comments:
Post a Comment