Kevät on aina ollut lempivuodenaikani. Ja silti joka vuosi unohdan, miten ihana se onkaan. Ja miten ihana on maaliskuu. Aamukävelyllä koiran kanssa aurinko lämmitti lempeästi, linnut laulelivat lupauksia keväästä ja asfaltti askelten alla sai menneen talven tuntumaan vain kaukaiselta muistolta. Joka ikinen kevät sydän täyttyy toivosta, ilosta, jännityksestä. Kevät lupaa aina jotakin uutta, hyvää. Suomen kevät on upea juuri sen vuoksi, että luonto puhkeaa hiljalleen eloon täydellisen pimeyden ja hiljaisuuden jälkeen. Vaikka vuosi vuodelta pidän yhä vähemmän talvesta, on silti hienoa, että maailmassa on paikka, jossa on neljä niin täysin erilaista vuodenaikaa.
Kotiinpaluusta on nyt viikko. Odotusten vastaisesti olo on hyvä ja onnellinen. Olen onnistunut säilyttämään sen mielentilan, jonka löysin matkalla. Se ei ole ollut helppoa. Sitä sortuu helposti vanhoihin tapoihin ajatella ja toimia. Mutta kun oli irti kaikesta arkisesta hetken ja täysin totaalisesti, on helpompi tehdä uusia uria, reittejä. Sitä ei suostu enää palaamaan johonkin sellaiseen, missä ei ollut hyvä olla.
Ja valo, sillä on uskomaton voima. Se herättää eloon luonnon, mutta myös jotain sisäistä, uudelleen ja uudelleen.
Joka kevät.
No comments:
Post a Comment