Lentoon

Viimeinen kokonainen päivä Yoga Thailandissa meneillään. Voisin yhtä hyvin sanoa olleeni täällä yhden, kaksi tai viisi kuukautta. Ajantaju katosi jossain ensimmäisen kookospähkinän ja muutaman löhöilypäivän välissä. Tunteet kotiinpaluusta ovat sekavat. Toisaalta on ihana nähdä rakkaita ihmisiä ja palata kaupunkielämään. Ja saada kupillinen hyvää kahvia, sitä olen täällä kaivannut. Toisaalta voisin kuitenkin jäädä tänne vielä hetkeksi, viikoksi, kuukaudeksi. Silti tiedän, että on aika lähteä. Olisi tutumpaa ja turvallisempaa jäädä tänne, kuin lähteä kotiin. Viedä oivallukset toteutettaviksi.. Juuri nyt se vähän pelottaa ja jännittää. Ja kuitenkin tunnen kuplivaa iloa siitä, että jotakin uutta on luvassa.  Vielä en paljasta mitä, miten tai milloin. Se voi viedä viisi kuukautta tai vuoden. Tai kaksi päivää. En ole kaikesta ihan varma vielä itsekään. Näen määränpään häämöttävän, mutta polku sinne on epäselvä. Askel kerrallaan, ajatus kerrallaan. Nyt voin onneksi vielä vetäytyä hetkeksi nauttimaan lämmöstä ja lempeästä merituulesta. Huomenna edessä kammottava lentorypäys. Luvassa odottelua kolmella eri lentokentällä yhteensä 12,5 tuntia ja lentokoneessa kököttelyä n.15 tuntia. Onneksi Suomessa kevät on jo lähellä. Hoen sitä jatkuvasti itselleni kuin mantraa. Ja se tepsii yhtä hyvin kuin laihdutuspillerit tai valkaiseva hammastahna. On jotenkin aina yhtä ankeaa laskeutua  Helsinki- Vantaan lentokentälle. Sitä maisemaa on vaikea saada kauniiksi minun silmilläni, oli vuodenaika mikä tahansa(anteeksi Suomi).

Lupaan vielä koota itseni ja laskeutua Suomeen rentoutuneena, notkeana ja vähän päivettyneenä joogina.  

Om, Shanti.