Tuesday, July 31, 2012

The Circle of Life


Muutos.
Uusi alku.
Elämän kiertokulku on nostanut esiin sisäisen levottomuuden. On aika kulkea eteenpäin. Levottomuus syntyy, koska kaikki ympärillä on edelleen samaa, mutta sisällä jokin muuttuu kovaa vauhtia. Ulkoinen ja sisäinen maailma eivät enää kohtaa. 
Tasapaino syntyy silloin, kun näen sisäisen maailmani heijastuvan ulkoiseen elämääni.
Olen tiennyt jo jonkin aikaa, että tarvitsen muutosta elämääni. Olen antanut ajatuksen kypsyä hiljaa sisälläni. Kun aika koittaa, kaikki tapahtuu.
Nyt olen valmis. Istuin eilen alas ja toivon että tapahtuisi ihan mitä tahansa.
Räjähdys, pyörremyrsky.
Kuvainnollisesti.
Jos joku ehdottaisi muuttoa maapallon toiselle puolelle vastaisin empimättä kyllä. 
Jokin luku elämässä on tulossa päätökseen. Tuntuu, että elän laatikon sisällä. Kaikki seinät ovat liian tuttuja.En pääse ulos, lyön päätäni  jatkuvasti seinään.
Kierrän ympyrää.  
Mikään muu ei tee niin onnelliseksi kuin se, että kuuntelen sydämeni ääntä ja toteutan sen tahtoa. 
Olen valmis mihin tahansa, valmis tekemään mitä tahansa-
aina kun tiedän että palvelen syvintä olemustani, tarkoitustani.
Silloin jokainen hetki, kokemus, kohtaaminen, teko ja ajatus on merkittävä, eikä mikään tässä maailmassa ole merkityksetöntä tai turhaa.
Minä elän sisäisestä palosta, rakkaudesta elämää ja sen monimuotoisuutta kohtaan. 
Jos palo hiipuu, se tarvitsee uuden puhalluksen.
Nyt on aika antaa tilaa uudelle.
Olen valmis luopumaan aivan kaikesta.
Valmis mihin tahansa.
Luotan itseeni ja elämään.
Se riittää.
<3





Thursday, July 19, 2012

Happy Birthday To Me!



Syntymäpäivää on syytä juhlia, koska:
Syntymäpäivä on elämän tärkein päivä-jos en olisi syntynyt tähän maailmaan, en olisi täällä,eikö? :)
Olen elämäni oleellisin ihminen, joten se on ehdoton juhlan aihe! 
Edes kerran vuodessa on hyvä muistaa ja kiittää itseään.

Tänään on siis syntymäpäiväni. Muutama vuosi sitten päätin, että tulevaisuudessa juhlin jokaista syntymäpäivääni. Omalla tavallani. Aina sen mukaan, mikä tuntuu siinä hetkessä tärkeältä ja hyvältä.  Joskus olen yksin, teen mitä huvittaa.Nautiskelen pienistä asioista, joita tykkään tehdän itsekseni. Toisinaan taas hyvässä seurassa. Jokainen syntympäivä on erilainen,mutta yksi on aina sama. Rakastan valkoisia ruusuja yli kaiken ja pidän aina huolen siitä, että niitä löytyy syntymäpäiväaamuna sieltä, missä olen. Niin tänäkin vuonna.

Tänään toteutuu eräs unelma(siitä lisää myöhemmin), joten luvassa on jännittävä päivä!
Jihuuu!!
 Sen lisäksi saan nauttia rakkaan ystäväni seurasta ja hurtista huumorista aamusta alkaen.
Tästä syntymäpäivästä tulee huikean hieno.

Loistavaa syntymäpäivää kaikille päivänsankareille ja iloista syntymättömyyspäivää  antipäivänsankareille!

Sunday, July 15, 2012

Illan Menu: Hanhea Punaviinikastikkeessa


Tämä seesteiseltä näyttävä kuva kesäisestä kaivopuistosta voi ensisilmäyksellä hämätä.
Vaara vaanii kuvan takaosassa, nuo pienet nurmikon vallanneet pisteet.
Jokaisen kesäni inhokki, loputtomasti lisääntyvä paluumuuttaja, jonka jätökset peittävät nurmikon viimeisenkin korren:
kanadanhanhi.
Jos haluaa istahtaa nurmikolle, on ensin raivattava nurmikko esiin kanadanhanhen kakan peitosta. Rantakadut ovat saaneet asfaltin sijaan uuden vihertävän-valkoisen päällysteen, jota koirani yrittää hotkia suuhunsa minkä ehtii, kielloistani huolimatta.
Eräänä päivänä kävelin kaivopuiston läpi ilman koiraa. 
Virhe. 
Tiellä oli suunnaton parvi hanhia. Ajattelin niiden väistävän.
Lähestyin parvea, jolloin ne alkoivat vihaisesti hyökkiä minua kohti. Ne tekivät agressiivisia syöksyjä ja ääntelivät kiihkoten, selvästi jotain sopimattomia sanoja.
 Katsoin ympärilleni- ei yhtäkään ihmistä näköpiirissä. Vain minä ja tuhat vihaista hanhea. Olin niiden saartama, joten mahdollisuuteni olivat vähissä. Ei ollut paluuta. Suljin silmäni ja lähdin päättäväisesti kävelemään tietä pitkin. Mielessä vilisi iltalehtien otsikot raa'asta taposta keskellä päivää:
 Viaton ohikulkija hanhien kynsissä. Verilöyly kesäisessä kaivopuistossa. Naisen nokittu ruumis löytyi hanhenpesästä.
Muutama päättäväisen ripeä askel, avasin silmäni ja olin hengissä!
Selvisin, kuitenkin. 
En ole sen koommin lähestynyt yhtäkään hanhea ilman koiraani. 
 Syötin googleen sanan 'kanadanhanhi'. Ensimmäinen ehdotus oli 'reseptejä'. Taitaa joku muukin olla kyllästänyt kyseiseen siipiveikkoon.
Nyt tiedän mitä tarjoilen ensi kerralla ystävilleni illallispöydässä.

Saturday, July 14, 2012

Across The Universe


Elämän pieniä iloja: kahvi.
Juon päivässä yhden kahvin, harvemmin enemmän. Se on jokapäiväisen elämäni 'pyhä hetki'. 
Kahvi ei ole minulle piriste, hyvin harvoin juon sitä pysyäkseni virkeänä. Kahvi on minulle nautinto, makuelämys. Joka päivä valitsen tarkkaan milloin juon päivän kahvin. Sitä on vaikea selittää, mutta siinä hetkessä on minulle jotakin erityistä. Yleensä juon sen kotona, istun alas ja annan ajatusten lentää. Inspiroidun ja uudet ideat tulvivat päähäni vauhdilla. Kahvikupillisen äärellä saatan kirjoittaa, niin kuin tälläkin kertaa. Joskus nautin sen hyvässä seurassa, meren äärellä, auringossa, kävelyllä, aamiaisella.
Joskus autolla ajaessa, mikä sekin on nautinto. 
Mielummin jätän kahvin juomatta, kuin teen sen hätäisesti. Silloin se ei edes maistu hyvälle. 
Hetkestä on muodostunut minulle traditio, jota odotan joka päivä. 
Luulen salaisuuden piilevän siinä, että se on hetki jolloin todella olen läsnä. Pysähdyn hetkeksi, kuuntelen mitä minussa liikkuu. Siihen jää koukkuun. Kun on vaikeaa, pysähtyminen on haastavampaa.. Kuitenkin pysähtyminen ja läsnäolo on kuin kotiinpaluu. Kaiken alta paljastuu aina lopulta se sisäinen tila, ihminen, jossa on hyvä ja turvallinen olla. 
Kenties tämä toistuva kahvihetki on alitajuinen tapani varmistaa, että edes kerran päivässä pysähtyisin.
Yhteen kahvikupilliseen kätkeytyy valovuosien mittainen matka sisäisiin maailmoihin, joiden löytämiseen ei tarvitse ottaa yhtään fyysistä askelta. 
Läsnäolo riittää.

Thursday, July 12, 2012

There are Those Who Give with Joy , and that Joy is Their Reward


Onko mitään parempaa kuin puhdas ilo.
Kupliva, kevyt, huoleton.
Sellainen mitä voi nähdä lapsissa.
Aito ja spontaani.


Tai onko mitään mahtavampaa, kun voi tuntea sitä nyt. 
Antaa sisäisen lapsen herätä eloon, heittäytyä,  nauttia, hullutella.


Ilo palauttaa alkulähteelle, ytimeen.
Sinne minkä vuosien kuluessa unohdamme.


Se tarttuu ja kasvaa kun sille antaa tilaa.
Parantaa elämänlaatua,olemusta.
Eikä se koskaan vahingoita tai tee pahaa.
Aidoimmillaan sillä on ihmeitä tekevä voima.

Thursday, July 5, 2012

Suklaa-kookos pirtelö


Tämä herkku on oivallinen makeannälän taltuttaja, välipala tai jälkkäri!

. . .

Suklaa-kookos pirtelö

- 2,5 dl luomu kookosmaitoa
- 1 rkl maca-jauhetta
- 1 rkl raakakaakaojauhetta
- puolikas banaani
- 2 aurinkokuivattua taatelia
- 1 tl aitoa vaniljaa
(pinnalle kaakaonibsejä)

Blendaa ainekset ja nauti!