Elämän pieniä iloja: kahvi.
Juon päivässä yhden kahvin, harvemmin enemmän. Se on jokapäiväisen elämäni 'pyhä hetki'.
Kahvi ei ole minulle piriste, hyvin harvoin juon sitä pysyäkseni virkeänä. Kahvi on minulle nautinto, makuelämys. Joka päivä valitsen tarkkaan milloin juon päivän kahvin. Sitä on vaikea selittää, mutta siinä hetkessä on minulle jotakin erityistä. Yleensä juon sen kotona, istun alas ja annan ajatusten lentää. Inspiroidun ja uudet ideat tulvivat päähäni vauhdilla. Kahvikupillisen äärellä saatan kirjoittaa, niin kuin tälläkin kertaa. Joskus nautin sen hyvässä seurassa, meren äärellä, auringossa, kävelyllä, aamiaisella.
Joskus autolla ajaessa, mikä sekin on nautinto.
Mielummin jätän kahvin juomatta, kuin teen sen hätäisesti. Silloin se ei edes maistu hyvälle.
Hetkestä on muodostunut minulle traditio, jota odotan joka päivä.
Luulen salaisuuden piilevän siinä, että se on hetki jolloin todella olen läsnä. Pysähdyn hetkeksi, kuuntelen mitä minussa liikkuu. Siihen jää koukkuun. Kun on vaikeaa, pysähtyminen on haastavampaa.. Kuitenkin pysähtyminen ja läsnäolo on kuin kotiinpaluu. Kaiken alta paljastuu aina lopulta se sisäinen tila, ihminen, jossa on hyvä ja turvallinen olla.
Kenties tämä toistuva kahvihetki on alitajuinen tapani varmistaa, että edes kerran päivässä pysähtyisin.
Yhteen kahvikupilliseen kätkeytyy valovuosien mittainen matka sisäisiin maailmoihin, joiden löytämiseen ei tarvitse ottaa yhtään fyysistä askelta.
Läsnäolo riittää.
No comments:
Post a Comment