You and Nobody Else

Tässä maailmassa on yksi ihminen, jonka seura ei petä koskaan. Nautin suunnattomasti ystävien ja rakkaiden ihmisten seurasta ja olen kiitollinen siitä, miten paljon heitä on elämässäni. Silti minussa elää pieni erakko, joka nautii suunnattomasti yksinolosta. Kun on paljon menoa ja hulinaa, sitä alkaa kaivata niitä hiljaisia hetkiä, kun voi vain olla. Yksin. Sukeltaa omaan sisäiseen maailmaansa. Antaa ajatusten ajelehtia. Pysähtyä vain kuuntelemaan, mitä minussa liikkuu.

Mietin tänään koiran kanssa kävellessä, miten ihanaa on olla minä. Kukaan muu ei voi ymmärtää minua  yhtä hyvin kuin minä itse. Sitä mitä ajattelen, mitä koen, näen. Miten hyvältä jokin lempivaate voi tuntua iholla. Tai miten onnelliseksi kesä voi tehdä. 

Jakaminen ja yhdessäolo on ihanaa, mutta on silti asioita joita ei voi jakaa. Niitä ei voi selittää tai ymmärtää. Ne voi vain kokea.
Ja miten voin tietää, kuka todella olen, jos en milloinkaan uskalla tai ehdi pysähtyä itseni äärelle.

Joskus on hyvä vain olla. 

Keittää iso kupillinen kahvia,istua sohvalle lempinurkkaan ja nauttia hetkestä. Ei tarvitse selitellä, kuunnella, kiirehtiä.

Mennä yksin elokuviin tai kahville. 

Sellaiset hetket tuovat suunnattomasti energiaa. 

Yhdessäolo antaa paljon, mutta vie myös voimia. Yksin ollessaan voi sulattaa kaikkea

kokemaa omaan maailmaansa.
 Levätä.

Maailmankaikkeudessa on yhtä monta maailmaa kuin on ihmisiä.

Maailmankaikkeudessa on yhtä monta totuutta kuin on ihmisiä.

Ja yhtä monta todellisuutta kuin on ihmisiä.

Kaikki yksilöllisisä. Ja yhtä tärkeitä.

Kaikkien meidän tulisi vaalia omaa maailmaamme.
Antaa sille aikaa.
ja muistaa,

ettei ole toista samanlaista kuin sinä.