Alivuokralainen

Kesä on täällä. Totesin sen aamulla, kun ikkunan raosta kömpi esiin pieni, mutta jostakin syystä niin puistattava otus:hämähäkki. En tiedä mikä niissä saa niskakarvat pystyyn. Koko se ei ainakaan ole. Tämä kaveri on hädin tuskin pikkusormeni kynnen kokoinen. 

Ensitapaamisemme ei ollut viehättävä. Koirakin heräsi aamu-uniltaan ja juoksi luokseni. Näytin tulokkaan sille, ei ymmärtänyt siitä syntynyttä meteliä. Mietin hetken, josko koira voisi pistellä kaverin poskeensa. Hellyin kuitenkin ja ajattelin, että ehkä mahdumme saman katon alle.

Hetken touhuttuani hämähäkki oli siirtynyt keittiön seinälle. Sitten se oli kadonnut. Uusi paniikki hiipi hiljaa- niskaa alkoi kutittaa, selvästi joku käveli paidan sisällä.Tai ehkä sittenkin selkää pitkin. Varovasti kokeilin- ei mitään. Huh. Sitten se ryömi seinää pitkin jääkaapin takaa esiin. Aloitin päivän siivousurakan ja unohdin hämähäkin kokonaan. 

Äsken huomasin sen leiriytyneen keittiön seinällä olevaan valaisimeen. Se roikkuu pää alaspäin rakentamastaan seitin pätkästä, kaikki jalat supussa. Selvästi odottaa talvihorroksesta heränneitä kesäkärpäsiä. Teki mieli tarjota sille pähkinöitä. Täällä kun ei ole näkynyt kärpäsiä sitten viime kesän. 

Kysyin, aikooko se pitkäänki leikkiä kommandoa keittiöni seinällä. Ei osannut sanoa, mutta lupasi olla kunnolla. Meillä on voimassa oleva vuokrasopimus toistaiseksi. Jos se pysyy kaukana minusta, minä ja tappovälineet  pysymme kaukana siitä. 

Sopu sijaa antaa. En kuitenkaan voi olla aina silloin tällöin vilkuilematta niskani taakse. Uskon, että tämä kaveri on hyppivää sorttia.

Hrrr.