Väsynyttä väkeä

Väsyneet matkalaiset ovat saapuneet perille. Takana reilut 20 tuntia matkustamista, kolme lentoa ja loputonta jonottelua. Helsinki-Amsterdamin lento oli ylibuukattu, joten matkustimme loistokkaasti ykkösluokassa. Se oli hurjat kolme riviä pitkä. Saatiinpa nauttia aamiainen posliiniastioilta, muiden tyytyessä mehuun ja kahvitarjoiluun. Lento Amsterdamista Bangokiin tuntui loputtoman pitkältä. Yleensä pitkillä lennoilla minulta katoaa ajantaju ja matka menee hujauksessa. Tällä kertaa olisin voinut vannoa, että kellosta oli patterit lopussa.Viimeinen lento Bangokista Koh Samuille oli ihan muuta. Olimme niin väsyneitä, ettemme enää erottaneet monta jalkaa, kättä tai päätä meillä oli. Istahdimme penkkiin ja saimme kanssamatkustajien iloksi tajuttoman hysteerisen naurukohtauksen, jolle ei meinannut tulla loppua. Tämän jälkeen sammuimme kuin saunalyhdyt ja nukuimme vaivaisen tunnin kestäneen lennon.

On uskomaton tunne astua koneesta trooppiseen ilmastoon. Lämpö ja kosteus hivelevät ihoa ja kaikki talven kylmyys ja pimeys ovat tipotiessään. Outoa, että vain reilu päivä sitten värjöttelin vielä lumituiskussa ja nyt istun parvekkeella nauttien uskomattoman kauniista, merelle aukeavasta näkymästä- eikä tarvitse pelätä että varpaita palelisi. Vielä täytyy malttaa auringon kanssa, ettei tarvitse talsia taskurapuna rannoilla. Huomenna aamusta meillä alkaa joogaharjoitus, siitä lisää myöhemmin. . .  Tänään nautitaan vain kiireettömyydestä, lämmöstä ja odotellaan illan saapumista, jotta pääsee vihdoinkin nukkumaan loputtomalta tuntuneen päivän päätteeksi.