The things can change

                                                                              Epäröinnin kynnyksellä
                                                                                             kysy
                                                                              kuinka paljon rohkeutta
                                                                                    uskallat tänään
                                                                                   jättää käyttämättä ?
                                                                               -Tommy Tabermann

Kookospähkinöitä mulla tässä on

Tänne voi pulahtaa joogan jälkeen

Rapurapurallaa. Aurinko tuli ja yllätti- niin kuin aina. Nautiskelin keskiviikkona aamupäivällä kahvin auringossa ja sehän koitui kohtaloksi. Olin ollut kymmenen minuuttia auringossa, jonka jälkeen siirryin varjoon tunniksi. Iltapäivän edetessä sain kohteliaita toivotuksia muilta joogeilta `ooh, olet saanut väriä´.. Aloin toden teolla epäillä ja peiliin katsoessa oli pakko todeta, että kyllä, väriä oli toden teolla tullut- kauniisti kirkkaan punaisessa muodossa. Nyt uskon, että varjossakin ruskettuu(tai palaa).

Päivät täällä ovat sujuneet niin leppoisasti. Päiväohjelmamme on seuraava:

Our Daily Schedule:

7:30 am     Meditation and Breathwork

8:00 am     Asana (yoga poses) Practice 

10  am - 1 pm   Brunch Buffet 

5:00 pm     Restorative Yin/Hatha/Flow class with Breathwork

6 – 8 pm    Dinner Buffet

Tai tänne

Aamun joogatunnin jälkeen olen pulahtanut altaaseen tai mereen uimaan. Sen jälkeen vuorossa ruokailu. Tarjolla on lukematon määrä hedelmiä, mysliä, jogurttia, erilaisia lämpimiä kala/kasvisruokia.. Ruoka on tajuttoman hyvää ja olemme joka päivä saaneet kulumaan 3 tuntia ruokailuun(aamupäivällä ja illalla). Välillä huilitaan ja ihastellaan merta, sitten taas täytetään lautasia, kippoja ja kuppeja. Yhdestä viiteen on vapaata aikaa ja sen olemme saaneet kulumaan makoilemalla. Olen vain tuijotellut taivasta, välillä kuunnellut musiikkia ipodista, nukkunut parit päiväunet ja tuijotellut taas taivasta tai merta. En ole edes jaksanut keskittyä kirjan lukemiseen, on ollut hyvä vain olla. On mielenkiintoista seurailla omia ajatuksiaan, kun on aikaa vain olla eikä tarvitse tehdä mitään. Täällä on niin irti kaikesta. Voi katsella kaikkea täysin eri perspektiivistä. Se on vapauttavaa. Mutta kaikkein vapauttavinta on se, ettei tarvitse edes hitusen vertaa tuntea huonoa omaatuntoa, kun makaa päivän samassa paikassa, tekemättä yhtään mitään. Joogan jälkeen lihakset ovat niin kipeänä, että varpaan liikuttelukin tuntuu jo huippusuoritukselta. Mutta mikäs tässä makoillessa palmujen alla, kookosvettä hörppien. 

Kookosvettä,nam!

Kohtaloksi koitunut aamukahvi

Eilen vuokrasimme skootterin, jotta voimme vapaasti hurruutella joogakeskukseen, joka sijaitsee 10min. ajomatkan päässä hotellista. Lauantait ovat vapaapäiviä joogasta, joten huomenna vuorossa skootterimatka lähimpään kylään, jossa meno on vähän vilkkaampaa kuin täällä. Aurinko on suosinut meitä joka päivä, minä tosin olen piileskellyt varjoissa punoittavan ihoni kanssa. 

Teille joogatiedonjanoisille: opetus on täällä aivan mahtavaa. Opettajat ovat todella hyviä ja ihania. Linjaukset asanoissa ovat äärettömän tarkkoja. Olen hionut omaa harjoitustani todella paljon. Lähes kaikki seisomasarjan asanat on linjattu uudestaan. Olen saanut parissa päivässä jo mielettömän paljon uutta harjoitukseen. Keho on kevyt ja taipuu ja venyy kosteassa ja lämpimässä ilmastossa niin hyvin, että ensimmäisenä aamuna olin ihan varma, että joogaan jonkun toisen keholla. Koska linjauksia on korjailtu, lihakset ovat olleet todella kipeinä ja aamulla tuotti vaikeuksia nousta ylös sängystä. Mutten ole ehkä koskaan nauttinut niin paljon harjoituksestani kuin täällä. Joogaamme shalassa meren rannalla. Harjoituksen lomassa voi aina hetkeksi unohtua katselemaan upeaa maisemaa ja unohtaa hetkesi kaiken muun.

Beach Shala

Täällä kaikki siis hyvin. Olo on onnellinen ja kevyt. Täällä ei huolet ja murheet paina. Ihmiset joogapaikassa ovat ihania,ystävällisiä ja olemme tutustuneet moniin mukaviin ihmisiin ympäri maailmaa. Paikalliset ovat uskomattoman ystävällisiä ja palvelualttiita. Kaikki sujuu vaivattomasti. Nyt ihastelen vielä hetken lähisaaren yllä loimuavaa ukonilmaa ja sitten onkin aika painaa pää tyynyyn. Taas on yksi letkeä päivä takana, onneksi vielä monta edessä.

Täällä syödään(ja oleillaan)

Illallinen tänään

Väsynyttä väkeä

Väsyneet matkalaiset ovat saapuneet perille. Takana reilut 20 tuntia matkustamista, kolme lentoa ja loputonta jonottelua. Helsinki-Amsterdamin lento oli ylibuukattu, joten matkustimme loistokkaasti ykkösluokassa. Se oli hurjat kolme riviä pitkä. Saatiinpa nauttia aamiainen posliiniastioilta, muiden tyytyessä mehuun ja kahvitarjoiluun. Lento Amsterdamista Bangokiin tuntui loputtoman pitkältä. Yleensä pitkillä lennoilla minulta katoaa ajantaju ja matka menee hujauksessa. Tällä kertaa olisin voinut vannoa, että kellosta oli patterit lopussa.Viimeinen lento Bangokista Koh Samuille oli ihan muuta. Olimme niin väsyneitä, ettemme enää erottaneet monta jalkaa, kättä tai päätä meillä oli. Istahdimme penkkiin ja saimme kanssamatkustajien iloksi tajuttoman hysteerisen naurukohtauksen, jolle ei meinannut tulla loppua. Tämän jälkeen sammuimme kuin saunalyhdyt ja nukuimme vaivaisen tunnin kestäneen lennon.

On uskomaton tunne astua koneesta trooppiseen ilmastoon. Lämpö ja kosteus hivelevät ihoa ja kaikki talven kylmyys ja pimeys ovat tipotiessään. Outoa, että vain reilu päivä sitten värjöttelin vielä lumituiskussa ja nyt istun parvekkeella nauttien uskomattoman kauniista, merelle aukeavasta näkymästä- eikä tarvitse pelätä että varpaita palelisi. Vielä täytyy malttaa auringon kanssa, ettei tarvitse talsia taskurapuna rannoilla. Huomenna aamusta meillä alkaa joogaharjoitus, siitä lisää myöhemmin. . .  Tänään nautitaan vain kiireettömyydestä, lämmöstä ja odotellaan illan saapumista, jotta pääsee vihdoinkin nukkumaan loputtomalta tuntuneen päivän päätteeksi. 

Lähtö lähellä

Saamattomuus on synneistäni suurin.Yleensä se iskee juuri silloin, kun ei todellakaan pitäisi. Ja energiaa riittää kaikkeen muuhun, kuin siihen olennaiseen. Lento lähtee aikaisin aamulla ja matkalaukku odottaa edelleen noutoa kellarista. Pesin jääkaapin, keittiön laatikot ja tein kaikkea muuta yhtä olennaista lähdön kannalta. Onhan se tärkeää, että on siisti ja puhdas koti, kun kukaan ei asu täällä neljään viikkoon.

Enää ei potuta, että koko päivän pyrytti lunta. Huomenna edessä pitkä rupeama kohti Koh Samuita, mutta aurinko, lämpö ja hiekkarannat häämöttää jo. Seuraavat päivitykset tulevatkin sitten kookospalmujen alta. Eli täältä tullaan kesä!

Hulvatonta menoa

Annoin eräänä joulukuisena päivänä ystävälleni syntymäpäivälahjaksi teatteri-illan. No, siinäpä ehti vierähtää muutama vuosi, kunnes eilen ilta vihdoin koitti . Emme itseasiassa kumpikaan enää edes muistaneet, kuinka kauan kyseinen lahja sai odottaa toteutumistaan ( ystävä on erittäin ymmärtäväistä sorttia). Ilta alkoi Tornin ateljee- baarissa, jossa saimme nauttia hyvästä tunnelmasta sekä upeasta maisemasta, joka avautuu Helsingin ylle. Maisemaa voisi katsella loputtomiin. Oli vuodenaika mikä tahansa, näköala on aina upea! 

Tornista siirryimme ravintola Aitoon, joka sijaitsee töölössä. Pidän paikasta kovasti. Ruoka, tunnelma ja palvelu on aina ollut loistavaa.

Kun herkullinen illallinen oli nautittu, koitti illan kohokohta- Stella Polariksen improvisoitu näytelmä. Tämä oli toinen kerta, kun kävin katsomassa heidän esitystään. Meno oli taattua ja sain nauraa sydämeni kyllyydestä. Uskomattoman lahjakasta menoa. Suosittelen tätä nauruhermoja hivelevää kokemusta kaikille! Hauskuus piilee juurikin siinä, että edes näyttelijät eivät koskaan tiedä, mihin kaikki johtaa. Kaikki alusta loppuun on improvisoitua. Sitä ei voi selittää, se pitää kokea.

Ilta oli kaikin puolin loistava. Seura oli hulvatonta ja taattua. Olen tuntenut tämän kyseisen ystävän jo 7-vuotiaasta asti. On mahtavaa, kun on ihminen joka on ollut mukana niin alusta asti. Elänyt monessa vaiheessa, muutoksessa, kokemuksissa. Ja silti pysynyt mukana. Sellaisessa seurassa on hyvä olla. Se on vapauttavaa ja antaa niin paljon. Välillä mennään eri tahtiin, toisia reittejä, joskus kauemmas, sitten taas lähemmäs. Ja silti kumpikin antaa toiselle tilan olla juuri sitä mitä on. Paljon on muutoksia tapahtunut elämässäni ja minussa. Ja silti hän on siinä ja näkee juuri sen mitä olen, tässä hetkessä. Siitä kiitän suunnattomasti.

 Nauru, ilo ja jakaminen tekevät elämästä miljoona kertaa parempaa. Tälläiset kokemukset tuovat sen tunteen, että juuri tässä hetkessä on äärettömän hyvä olla

The world is yours

The happiest people don´t have the best of everything they just make the best of everything. Your life is your creation. Everything depends what we believe in and what we choose to do or not to do. So, what kind of world you create? Possibilities are limitless. The greatest gift you can give yourself is to be who you really are and let it be reflected in everything you do, say or think. That´s the key to deep genuine happiness. Free yourself and go for it!

Lähtölaskenta

Minulla kesä alkaa viikon päästä. Lähden ystäväni kanssa kuukaudeksi Thaimaan lämpöön joogaamaan. Ah, lumi ja pakkanen vaihtuvat hiekkarantoihin ja aurinkoon. Ja kun tulen takaisin, kevät kurkistelee jo verhon takaa. Olen pitkään haaveillut, että talvet voisi viettää jossakin muualla. Voisin aina lähteä lokakuussa ja palata takaisin huhtikuun lopulla, sillä pidän erityisesti keväästä ja alkukesästä, kun kaikki on vielä raikkaan vihreää..Nyt se toteutuu osittain, kun pääsen edes hetkeksi pois. Taidan tänään hakea matkalaukun kellarista ja kaivella kesävaatteet kaappien nurkista.Ihanaa, että minun osaltani talvi alkaa olla tässä..

Viipyvä vieras

Olipas mukava viikonloppu. Kyläilijöitä kävi jokaisena päivänä perjantaista sunnuntaihin. Sain kokkailla sydämeni kyllyydestä ja vieläpä nauttia hyvästä seurasta siihen päälle. Yksi vieras viihtyi läpi viikonlopun:

Tämä vieno neiti oli seuraavassa kuvassa esiintyvän karvaturriaisen yökylä-kaverina. Ohjelmassa oli lenkkeilyä,herkuttelua,leikkimistä ja lekottelua. 

Molemmat ovat kovin seurallista sorttia. Etenkin tämä suurempi yksilö. Avasinpa minkä tahansa kaapin, laatikon, oven, siellä oli aina ensimmäisenä iso ruskea pää ja nenä. Öisin heräsin tuijottavaan silmäpariin sängyn vierellä:´saako tulla viereen? ´, kysyi katse. Kiltisti tyytyi kieltävään vastaukseen, mutta pakko oli kuitenkin kokeilla vielä pari kertaa uudestaan. Jos vaikka unenpöppöröisenä vahingossa antaisin luvan.

Pakollinen yhteiskuva,vasemmanpuoleinen ei innostunut. Lahjoin lupailemalla herkkuja-tepsii aina! Kovin on hiljaista kun kyläilijä käytiin noutamassa kotiin. Seuraavaa kertaa odotellessa..

Onni on

Sitä ehtii joskus pyöritellä asioita päässään vähän liiankin paljon. Ajatukset toistaa samaa rataa ja paisuvat uskomattomiin mittasuhteisiin. Tuntuu, kuin pää olisi kymmenen koripallon kokoinen möhkylä. Askel alkaa laahata. Ahdistaa. Ei saa unta. Aamulla pännii, että on uusi päivä. Kun ei ne ajatukset ole vieläkään lakanneet vellomasta, vaikka kuinka yrittää muuttaa asennettaan tai mielikuviaan, olla positiivinen.  Kunnes tulee hetki, jolloin sanoo ääneen kaiken jollekkin toiselle, läheiselle, ystävälle. Ja kaikki muuttuu. Miten paljon helpompaa onkaan, kun on joku kenelle puhua. Ei se asia sitten olekaan niin kauhea. Eikä kaikki olekaan niin vakavaa, huh! Kun sanoo ääneen, suuret mittasuhteet muuttuvat pieniksi. Kun puhuu toiselle, puhuu itselleen. Asioiden ääneen sanomisella on uskomaton vaikutus. Niin usein pelkkä ääneen sanominen ratkaiseekin yhtäkkiä kaiken. Toisen ei edes tarvitse sanoa mitään, riittää vain, että kuuntelee. Se onkin usein parasta. Se, että toinen on vain läsnä. Tai jos kertoo omista unelmistaan, tuntuu kuin olisi ottanut huiman harppauksen kohti niiden toteutumista.

Onni on, että on heitä jotka ovat siinä, ihan vieressä. Onni on, että toiset uskovat mahdollisuuksiin silloin, kun itse ei pysty. Onni on, että voi olla juuri sellainen kuin on, kaikkine ajatuksineen,tunteineen ja olotiloineen. Ja silti on aina heitä, jotka pysyvät siinä. Kaikesta huolimatta, mistään riippumatta.

Globaali ongelma?

Arkielämän ikuinen mysteeri nro.1: kadonneet sukat. Tätä jaksan pohtia ja ihmetellä varmaan kuolemaani saakka. Laitan aina likaiset sukat suoraan pyykkikoriin, sieltä pesukoneeseen ja sitten kuivumaan. Tässä huushollissa ei asu lisäkseni kuin koira(joka on useiden kuulusteluiden jälkeen osoittautunut täysin syyttömäksi katoamistapauksiin), joten mihin hemmettiin ne katoavat ja missä välissä? Asuuko seinän takana sukaton naapuri,joka jostain seinärakosesta hiipii öisin pyykkikorilleni? Vai onko pyykkikone jotenkin super-nälkäinen ja tarvitsee pesuaineen lisäksi vähän muutakin jauhettavaa? Pienenä luulin oikeasti, että pyykkikoneet syövät sukkia. Ja kun Äiti sanoi ettei saa kaivaa nenää, koska siellä on variksen kakkaa, mietin vain, että missähän ihmeen välissä ne ehtivät. Päädyin lopputulokseen, että ne käyvät nenälläni öisin, kun olen täysin sikeässä unessa.

Tästä voisi kehittää hyvän pakkomielteen. Sukkiin voisi asentaa jäljittimiä ja kylpyhuoneeseen ja vaatekaappiin videovalontalaitteet. Taidanpa kuitenkin tyytyä ikuiseen ihmettelyyn ja uusien sukkapariostosten kierteeseen. Sitä paitsi, eikös eripari sukat ole aina silloin tällöin muodissa? Varmaankin ihan sattuneesta syystä. . .