Take A Break

Aika ajoin pysähdyn.

Hiljennän vauhtia, annan elämän hidastua.

Riisun pois kaiken ylimääräisen,

kiireen, tapaamiset, tekemiset.

Katson mitä alkaa tapahtua.

Tulee hetki, jolloin ajattelen olleeni jo tarpeeksi.

Tämä hetki on tärkeä, koska seison silloin rajalla.

Olen ollut itseni kanssa siihen pisteeseen asti, mikä 

on minulle mukavaa, tuttua.

Entä sen jälkeen, mitä on rajan toisella puolella?

Rajan toisella puolella on kaikki se tärkeä ja oleellinen

mitä en näe.

Jos luovutan, en pääse eteenpäin.

Jos uskallan olla, esiin nousee kaikki se

mitä on kohdattava.

Se voi olla epämukavaa, haasteellista, mutta

tuottaa aina hedelmää.

Pysähtymisessä parasta on mahdollisuus.

Kun päästää hetkeksi irti kaikista rutiineista,

tavoista ja toiminnasta, jota

automaattisesti päivittäin suorittaa,

voi löytää jotakin yllättävää.

On parempi elää tässä hetkessä,

olla totta,

kuin kulkea sumussa vuosikausia

tietämättä mitä todella

tahtoo,

kuka syvimmiltään on.

Totuus vapauttaa.

Olemalla rehellinen vapauttaa

itsensä ja muut,

ottaa vastuun itsestään ja elämästään.

Totuus voi tehdä kipeää

ja sen kohtaaminen voi olla tuskallista,

mutta mikään ei ole koskaan tehnyt minua niin

vapaaksi kuin totuus.

Se, miten totta ja rehellinen olen

muille, on suhteessa siihen

kuinka totuudellinen olen itselleni.

Valhe toiselle, on valhe itselle.

Tärkeintä olla olla rehellinen itselleen.

Olla uskollinen itselleen.

Sillä se kantaa-

oli tyyntä tai myrskyä.