Olemmeko Kenties Tavanneet Ennenkin?

' Smärtan är inte i vägen

- den är vägen.'

Kipu ei ole tiellä, se on tie.

Tiedätkö tunteen,
olet tilanteessa, jossa olet ollut ennenkin.
Ja ajattelet ettet enää ikinä halua löytää itseäsi siitä uudestaan.
Kunnes tulee päivä, jolloin olet taas siinä.
Samat tunteet, samat ajatukset.
Eri aika, toiset ihmiset.
Tai kenties samat.
Silti tunnet että olet ollut siinä lukemattomat kerrat aiemminkin.
Ja tulet olemaan uudelleen ja uudelleen kunnes muutut.

Yksi ikiaikaisimmista viisauksista on, ettet voi muuttaa
toista, voit muuttaa vain itsesi.
Mutta se on niin totta.
Voit siirtyä ihmissuhteesta toiseen, mutta kohtaat aina samat ongelmat
jos et toimi toisin kuin ennen.
Sen tiedostaminen, mikä ei toimi, voi olla
haastavaa, mutta sitäkin palkitsevampaa.

Kannamme sisällämme haavoja, kipuja.
Vanhoja kokemuksia, jotka saavat meidät toimimaan
aina samalla tavalla sen pelossa, että satutamme itseämme lisää.
Totuus on, että niin kauan kuin piilotamme kivun ja jätämme sen kohtaamatta, se
hallitsee meitä.
Se uskottelee, että se mitä olemme joskus kokeneet, on lopullista.
Se ei anna meille mahdollisuutta uuteen, eheyttävään kokemukseen.

Siellä missä on kipua, on mahdollisuuden siemen.
Mahdollisuus vapauttaa itsemme vanhoista kokemuksista, mahdollisuus vapauttaa
sisäisiä voimavaroja ja antaa tilaa uudelle.
Parantaa.

Kun kohtaa kipua, on usein helpompaa kääntää selkä ja jatkaa matkaa.
Se helpottaa vain hetkellisesti.
Todellisuudessa kipu ei kuitenkaan jätä meitä rauhaan, vaan seuraa meitä sinne minne
ikinä kuljemme.Vuosien saatossa se juoksee perässä kovempaa
ja kovempaa.
Ja sitä raskaammaksi matka käy.

Kääntämällä kivulle selän, käännät selän itsellesi.
Niille sisäisille tarpeille, jotka ovat jääneet kohtaamatta.
Kipu haluaa vain tulla nähdyksi.
Se haluaa kertoa, mitä sinä syvällä itsessäsi tarvitset.
Se haluaa, että kuuntelet sitä ja annat sille sen mitä se kaipaa.
Mitä syvemmällä kipu on, sitä vaikeampaa se on kohdata.
Mutta sitä enemmän se voi myös vapauttaa meitä.

Kaikessa siinä, mitä kannamme, mitä olemme,
on potentiaali ja mahdollisuus kasvuun.
Niin vaikeissa kuin onnellisissa hetkissä,
surussa, ilossa.
Rajallisuus ja pysähtyneisyys syntyy ainoastaan mielemme sisällä.
Se, miten suhtaudumme elämään, ihmisiin, itseemme.
Kuinka paljon sinä uskot omiin mahdollisuuksiisi?
Itseesi ja siihen mitä elämällä on antaa?
Kaikki mitä voit olla ja saavuttaa on
kiinni sinusta itsestäsi.
Aina voi aloittaa ajattelemaan toisin, luottaa enemmän,
muuttua.

Kun ensi kerralla kohtaat kipua, uskalla edes hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan sitä.
Et voi milloinkaan tietää, miten paljon sillä voi olla tarjottavaa.
Syvimmillään se saattaa kantaa lukemattomia uusia mahdollisuuksia.
Ja tehdä elämästä moninkertaisesti
rikkaampaa, syvempää ja hyvempää.